Unettomuus eli insomnia on hyvin yleinen vaiva, josta kärsivät kaikenikäiset aikuiset. Taustalla ovat usein ohimenevät stressitekijät elämässä, joita kohtaa jokainen joskus. Unettomuus voi olla myös sairauteen liittyvä oire. Unettomuuden muotoja ovat nukahtamisvaikeus, yöheräily ja liian varhainen aamuherääminen.
Unettomuuden oireet voivat olla ohimeneviä, jotka ilmenevät satunnaisesti stressin tai jännittävän elämäntilanteen aikana. Satunnaiset unettomat yöt eivät ole vaarallisia. Jatkuvat unihäiriöt sen sijaan haittaavat unen lisäksi myös muuta elämää, jolloin häiriöiden syy on hyvä selvittää, olipa sitten kyse ohimenevästä jaksosta tai elimelliseen sairauteen viittaavasta oireesta.
Unettomuuteen liittyviä oireita voi esiintyä sekä yöllä että päivällä. Henkilön katsotaan kärsivän unettomuudesta, jos oireita ilmenee vähintään kolmena yönä viikossa.
Unettomuudelle ei ole tarkkaa yksiselitteistä määritelmää.
Unihäiriöihin viittaavia perinteisiä oireita ovat
- toistuva katkonainen uni joka ei johdu ulkoisesta tekijästä, esim. melu
- toistuvat levottomat unet ja painajaiset
- nukahtamisvaikeus
- unen huono laatu / virkistämätön uni
- jatkuva unettomuus
- toistuva unissakävely.
Unentarve vaihtelee yksilöittäin
Terve aikuinen tarvitsee unta keskimäärin 7-8 tuntia vuorokaudessa, mutta toiset pärjäävät jopa viidellä tunnilla. Unentarve vähenee iän myötä.
Tutkimusten mukaan useampi kuin joka neljäs suomalainen nukkuu alle 6,5 tuntia vuorokaudessa ja osa kärsii suoranaisesta unen puutteesta.
Unettomuuden syitä
Unettomuus voi johtua monista erilaisista psyykkisistä, fyysisistä tai ympäristöön liittyvistä syistä.
Unettomuutta on kahta tyyppiä: primaaristä ja sekundaarista. Primaarisen unettomuuden taustalta ei löydy yksiselitteistä tunnistettavaa fyysistä tai psyykkistä tekijää. Sekundaarinen unettomuus on fyysisen tai psyykkisen sairauden aiheuttama oire. Noin joka kuudennen jatkuvan unettomuuden taustalla on primaarinen unettomuus, jonka hoidossa keskeistä ovat erilaiset itsehoidolliset keinot.
Tilapäistä unettomuutta voivat aiheuttaa monet erilaiset ulkoiset syyt kuten melu, sopimaton vuode, alkoholin tai lääkkeen käyttö. Tilapäinen unettomuus paranee itsestään muutaman viikon kuluessa, mutta jotkut joutuvat turvautumaan myös unilääkkeisiin lyhytaikaisena hoitona.
Uni-valverytmin häiriöt ovat yleisimmät syyt unettomuuteen
Uni- ja valverytmin häiriöt ovat hyvin yleinen syy sekä ajoittaiselle että pitkäaikaiselle unettomuudelle, joka ilmenee päiväväsymyksenä ja unettomuutena yöllä. Joka noin kuudes aikuinen ja yli puolet vuorotöissä käyvistä aikuisista kärsii näistä häiriöistä.
Viivästynyt unijakso-tyypin häiriössä henkilön sisäisen kellon säätelemä nukahtamisaika on siirtynyt eteenpäin, eikä uni tule toivottuun aikaan. Nukahtaminen tapahtuu vasta aamuyön tunteina ja aikaisin herätessä olo on hyvin väsynyt. Mikäli tällainen henkilö saa nukkua pitkään, herää hän pirteänä.
Aikaerorasitustyypin eli Jet-lag häiriössä nukahtamisajan väsymys ja päiväajan virkeys ilmenevät paikalliseen aikaan nähden väärään aikaan, koska matkustamisen vuoksi on ylitetty useita aikavyöhykkeitä.
Stressin ja masennuksen aiheuttama unettomuus
Unettomuus liittyy usein masennukseen tai muuhun psyykkiseen rasitustilanteeseen kuten läheisen kuolemaan, avioeroon tai taloudellisiin huoliin. Tilapäisen stressitilanteen mentyä ohi myös unen laatu usein paranee ja tilanne normalisoituu.
Kun unettomuuden taustalla on masennus, voidaan tarvita asianmukaista lääkehoitoa ja psykoterapiaa. Hoidossa lääkehoito on vain osa kokonaisuutta, sillä masennukseen johtaneet syyt ovat ensisijaisen tärkeitä käsitellä jotta parantuminen olisi mahdollista.
Sairauteen liittyvät unihäiriöt
Unettomuus voi esiintyä myös usean sairauden oireena unta häiritsevänä kipuna, heräilynä tai nukahtamisvaikeutena.
Sydänsairauksiin tai krooniseen keuhkosairauteen liittyvä hengenahdistus voi pakottaa potilaan heräämään yöllä. Ihosairaudet voivat aiheuttaa kutiamista joka häiritsee helposti yölläkin. Uniapnea aiheuttaa hengitysteiden tukkeutumista, hengityskatkoksia ja kuorsausta ja voi katkaista tai estää unen saannin. Eräiden lääkkeiden, kuten beetasalpaajien sivuoireena saattaa esiintyä unettomuutta, levottomia unia tai painajaisia.
Unettomuus ei yksinään ole useinkaan oire vakavammasta sairaudesta vaan yksi oire monista.
Jatkuvan unettomuuden seurauksia ovat
- ärtyisyys
- väsymys
- muistin, keskittymiskyvyn ja oppimisen häiriöt
- alttius mielenterveyden ongelmille.
Lapsen unihäiriöt
Pienten lasten yleisimmät unihäiriöt ovat nukahtamisvaikeudet, yöheräily ja liian varhainen herääminen. Yöheräämisiin voi liittyä myös painajaisia ja huutokohtauksia. Lähes kaikilla lapsilla on nukkumisongelmia ensimmäisten elinvuosien aikana.
Tavallisin ongelmista lienee se, kun imeväisikäinen lapsi herää monta kertaa yössä itkemään. Lasten unihäiriöiden syitä ovat vauvaiässä yleisimmin ilmavaivat jotka aiheuttavat vatsakipua. Alle kolmevuotiailla yöheräämiset ovat useimmiten opitun huonon unirytmin seurausta.
Unihäiriöt voivat olla myös ensimmäisiä merkkejä psyykkisestä stressistä. Lapsi reagoi ympäristöönsä voimakkaasti jo vastasyntyneestä asti ja aistii vanhempien, erityisesti äidin mielentilan muutokset.
Heräilevän terveen lapsen hoito
- Jo muutaman kuukauden ikäiselle lapselle on hyvä opettaa että yöt ovat nukkumista varten. Yösyömiset tulisi hoitaa hämärässä nopeasti, ilman seurustelua.
- Kosteaa vaippaa ei tarvitse aina vaihtaa.
- Lapsi tarvitsee miellyttävät, rutiininomaiset iltatoimet, joka päivä samaan aikaan.
- Lapsen on hyvä mennä nukkumaan hereillä olevana ja oppia nukuttamaan itse itsensä uneen.
- 3-4 kuukauden ikäinen lapsi voi hyvin nukkua jo omassa huoneessa.
Unikoulu kotona
Päättäväisyys palkitsee. Kun heräilyn taustalla ei ole märät vaipat, kuumuus, sairaus tai muu ulkoinen tekijä, laitetaan lapsi nukkumaan takaisin. Tavallisesti lapsi jatkaa itkua ja se voi kestää ensimmäisenä yönä useitakin tunteja. Kun merkkejä todellisesta hädästä ei ole, voidaan menetelmää jatkaa ja tilanne rauhoittuu normaalisti muutamassa yössä jonka jälkeen yöunet paranevat huomattavasti, koko perheellä.
Unettomuuden hoito
Unettomuuden hoito ja sen onnistuminen on pääasiassa kiinni henkilöstä itsestään. Itsehoitona kannattaa noudattaa hyvää unihygieniaa, joka tarkoittaa erilaisia toimenpiteitä hyvän unen edistämiseksi.
Itsehoitokeinoja unettomuuteen
- Huomio elintapoihin.
- Vähennä nautintoaineiden käyttöä (alkoholi, virvoitusjuomat, kahvi).
- Vähennä tupakointia.
- Lisää liikuntaa, harrasta sitä säännöllisesti.
- Ei urheilua tai raskasta ateriaa juuri ennen nukkumaan menemistä.
- Tee nukkumisympäristöstä otollinen.
- Herää aina samaan aikaan, viikon päivästä riippumatta.
- Rauhoitu ennen nukkumaan menoa.
- Jos uni ei nukkumaanmenon jälkeen tule vajaan puolen tunnin aikana, kannattaa nousta lukemaan tai katsomaan tv:tä joksikin aikaa.
Milloin lääkäriin?
Kun erilaiset itsehoitokeinot eivät korjaa tilannetta ja unihäiriöt ovat selvästi toistuvia ja normaalia arkea haittaavia, kannattaa kääntyä lääkärin tai psykoterapeutin puoleen. Kumpikin taho osaa arvioida haastattelulla jatkohoidon tarpeen ja sen onko unettomuuden syy psyykkisissä, ulkoisissa vai elimellisissä tekijöissä.
Tilapäisessä ja lyhytkestoisessa unettomuuden hoidossa käytetään erilaisia nukahtamislääkkeitä tai väsyttäviä masennuslääkkeitä. Lääkehoito kannattaa rajoittaa lyhytaikaiseksi, sillä pitkäkestoisessa käytössä lääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta.
Uni
Uni tarkoittaa nukkumista ja unien näkemistä. Unen aikana keho lepää ja aivot käsittelevät päivän aikana tapahtuneita asioita ja painavat ne syvemmälle muistiin. Nukahtamisviive on tavallisesti 5-15 minuuttia.
Uni jaetaan normaaliin ja vilkeuneen (REM eli rapid eye movement-uni). Normaalia unta kutustaan myös ortouneksi, jolla on neljä eri syvyysastetta. Unet nähdään vilkeunen aikana, joka kestää nukutusta ajasta noin 20-25%.
Tutkimusten mukaan vilkeuni on erityisen tärkeää ihmisen hyvinvoinnille, se vaikuttaa tunne-elämän prosesseihin ja uuden oppimiseen. Suurin osa vilkeunesta sijoittuu aamuun tai loppuyöhön tai muulloin nukuttaessa unijakson loppuosaan.
Univelkaa syntyy jos emme ei saa tyydytettyä henkilökohtaista unentarvetta. Yleensä se poistuu viimeistään toisen hyvin nukutun yön jälkeen.
Vuorokausirytmi on aina henkilökohtainen. Toiset heräävät virkeänä aikaisin aamulla, kun toiset ovat parhaimmillaan vasta illalla. Rytmiä voidaan siirtää tarpeen mukaan mm. liikuttaessa aikavyöhykkeeltä toiselle tai vuorotyössä.
Unettomuuden ennaltaehkäisy itsehoidolla on paras keino välttää unihäiriöitä. Säännölliset nukkumaanmenoajat ja ovat tärkeitä, vaikka ne sijoittuisivat välillä päiväaikaankin esimerkiksi vuorotyötä tekevillä.
Lähteet
- Lääkärikirja Duodecim (terveyskirjasto.fi)
- Suomalainen lääkärikirja, WSOY 2006
- Lapsiperheen lääkärikirja, WSOY 1996
- http://www.uniliitto.fi
- http://www.yths.fi
- http://www.tietoaunettomuudesta.fi/
- http://www.poliklinikka.fi